ISKU

Isku-levymerkki on lyhyt mutta kunniakas vaihe suomalaisen äänilevyn historiassa. Tällä merkillä ilmestyi 1944-46 vain nämä kolmetoista tänään harvinaista savikiekkoa, jotka nyt ovat CD-levylle siirrettyinä kädessäsi. Esiintyjät olivat kuitenkin alansa silloisia huippuja, Olavi Virta ja Henry Theel, ja kahta poikkeusta lukuun ottamatta sovituksista vastasi maestro Toivo Kärki.

Kun ensimmäiset Isku-levyt äänitettiin maaliskuussa 1944, uuden levymerkin perustamiseen tarvittiin aikamoista rohkeutta. Alkoi olla nähtävissä, että pitkään jatkunut sota läheni loppuaan, mutta millaista loppua sitä ei tiennyt kukaan.. Turussa äänilevytehdas Sointu yritti tyydyttää kevyen musiikin tarvetta valmistamalla korvikeaineista levyjä, jotka painos painokselta olivat yhä heikompia. Helsingissä edellisenä vuonna perustettu Rytmi-yhtiö kokeili myös levyjen tekoa, mutta suuri osa yhtiön ensimmäisistä äänityksistä oli mennyt pilalle teknillisistä syistä.

Levytukku Oy:n johtaja Niilo E. Saarikko kuului silloin jo suomalaisen äänilevyteollisuuden veteraaneihin. Hän oli vuonna 1929 perustanut oman Columbus –nimisen levymerkin, ja tarvittaessa itsekin laulanut levylle. 1930-luvulla hän oli hankkinut suuren Columbia –yhtiön edustuksen, ja tuottanut lukuisia Matti Jurvan ja Eugen Malmstenin menestyslevyjä, jotka muistetaan vielä tänä päivänäkin: Viipurin Vihtori, Savotan Sanni, Savonmuan Hilima, Vanha merimies muistelee, Sä muistatko metsätien, Ruusuja hopeamaljassa ja monta muuta. Mutta nyt yhteydet entisiin yhteistyökumppaneihin olivat sodan vuoksi poikki, ja viimeisiä Columbia- levyjä Saksasta tuonut laiva oli pommitettu Suomenlahden pohjaan.

Neuvokas Saarikko kääntyi nyt Rytmi-yhtiön puoleen. Jos hän perustaisi uuden levymerkin, voisiko Rytmi äänittää ja puristaa levyt? Näin sovittiin. Ensimmäinen äänitystilaisuus Helsingissä Töölön Niittykadulla (nykyinen Mikael Lybeckin katu) oli maaliskuussa 1944, laulusolistina Olavi Virta, joka oli jo ennen sotia levyttänyt Columbialle Bruno Laakon Lepakot-orkesterin kanssa, ts. Dallapén. Tällä kertaa kapellimestarina oli Harry Bergström, ja laulut olivat kaikki Toivo Kärjen ja Kerttu Mustosen yhteistyötä. Virran loistavat tulkinnat amerikkalaisista ikivihreistä Erkki Ahon orkesterin kanssa Rytmi-merkillä syntyivät samassa studiossa kuukautta myöhemmin.

Isku-levymerkissä on varmasti sota-ajan henkeä, vaikka nimi tuokin myös mieleen iskelmän. Levyt onnistuivat mainiosti ja menivät hyvin kaupaksi, vaikka yleisen tavarapulan vuoksi kaikki mitä tuotettiin olisi varmasti muutenkin mennyt kaupaksi. Tunnetuin levylle lauletuista kappaleista oli Siks’ oon mä suruinen, josta on sittemmin tullut miltei Toivo Kärjen tunnussävel (sehän oli myös Kärjen elämänkerran otsikkona). Poikkeuksena muista Isku-levyistä tämä levy on kuitenkin erittäin harvinainen. Syy selviää Toivo Kärjen muistiinpanoista, joihin on pikkutarkasti merkitty kaikkien hänen säveltämiensä kappaleiden myynti. Levy ehdittiin valmistaa vain 294 kappaletta, jonka jälkeen puristusmatriisi hajosi, eikä sotaolosuhteissa ehditty enää tehdä uusia..

Seuraava Isku-levytystilaisuus oli syyskuussa 1945. Laulusolistina oli nyt Henry Theel ja kapellimestarina rintamalta kotiutunut Toivo Kärki, joka myös vastasi sovituksista – sävellykset olivat Kaarlo Valkaman ja Arvo Koskimaan. Samalla tehtiin kaksi Viljo Vesterisen ja Onni Laihasen harmonikkaduettoa. Theelistä tuli pian tämän jälkeen Toivo Kärjen yhtyeen vakituinen solisti, yhdessä nämä kiersivät Suomea monen vuoden ajan.

Viimeiset kolme Isku-levyä tehtiin toukokuussa 1946. Esiintyjät olivat tuttuja: Olavi Virta lauloi kaksi levypuolta, Henry Theel kaksi, ja Kärjen yhtye soitti kaksi tanssikappaletta. Tämän jälkeen Niilo Saarikon levyhankkeissa seurasikin kahden vuoden tauko, kunnes Triola-merkki käynnistyi 1948. Triolan päätähtenä oli myöhemmin Olavi Virta, mutta se onkin jo toinen juttu.

Tällä levyllä julkaistut Olavi Virran äänitykset ovat aikaisemmin ilmestyneet Olavi Virran koottujen levytysten sarjassa, mutta nyt niistä on kuultavissa – paremmassa kunnossa olevien alkuperäislevyjen ansiosta - paremmin soivat versiot. Henry Theelin levytykset ilmestyvät CD-levyllä ensi kertaa. Ne kuuluvat aikaan, jolloin suomalainen äänilevytuotanto etsi uusia kanavia, ja kaksi sodan jälkeisen ajan suosituinta laulajaa haki uutta yleisöä.

Pekka Gronow